Hölkkäilyä!

Täpäkkänä juoksemaan menossa

Olen nyt juoksutellut Vappua parina päivänä peräkkäin, koska typy on liikkunut hieman jäykästi meidän ojassa rymyämisen jäljiltä. Virtaa olis kyllä kuin pienessä kylässä, ennen varsinaista juoksutustyöskentelyä ollaankin juostu enimmät vauhkoilut pois ilman gramaaneja ja sitten alettu hommiin.

Vappu ei oikein arvostanut mun kuvausyrityksiä, mitä järkeä on juosta ympyrää kun mamma vaan räplää kameraa?! Pariin otteeseen mun yrittäessä ottaa kuvia Vape pysähtyi yhtäkkiä ja jäi tuijottamaan mua kysyvästi.

Nyt ravissa näkyy mielestäni selkeä muutos parempaan päin. Gramaaneidenkin kanssa ravaaminen on nyt todella vaivatonta ja kevyttä, eikä siihen sotketa enää possupassiakaan mukaan. Laukka sen sijaan kaipaa vielä vahvistusta, nostot on hyviä mutta jatkuvuus ei. Ehkä hienointa on kuitenkin se, miten hienosti Vappu tottelee mua nykyään juoksuttaessa! Pienestä maiskautuksesta nostaa heti ravin, ja pitää ravin yllä kunnes toisin käsken (paitsi jos juoksuttaja keskittyy johonkin muuhun, esim. kameraan...) ja on YRITTELIÄS. Se on täysin uusi piirre mun laiskassa tuittutammassa. Aina juoksutuksen jälkeen lähdetään molemmat kentältä hyvillä mielin, ja se on paljon se. 

Töiden jälkeen ruokaa naamariin ettei vaan pääsis laihtumaan!

Vielä videopätkää tän päiväiseltä juoksutukselta:

Ps. Mitä tykkäätte uudistuneesta ulkoasusta? Näin kevättä kohti vaihdettiin vähän vaaleampaan ulkoasuun. Lisäksi Emma teki mulle superhienon bannerin, tykkään!

Estehyppelöitä part 2 + ojassa vierailu

Melkein viikko onkin ehtinyt vierähtää viime postauksesta. Tänään kuitenkin taas loikittiin. Mun ilme oli aivan järkyttävä niin yleisen hyvinvoinnin kannalta päätin säästää teidät mun ilmeiltä. Vappu loikki ihan kunnolla nyt pikkuesteiden yli eikä vaan könynnyt läpi (paitsi kerran).

Aika jännittäviltä tuntui nuo hypyt tonne selkään! En pysynyt hypyissä yhtään mukana mutta ainakaan en jäänyt Vapun suuhun roikkumaan. Noh, mehän vasta harjoitellaan!

Kentällä kaikki sujui mukavasti, Vappu hyppäsi kivasti alkulaiskottelujen jälkeen ja ravit ja laukat meni ok. Sitten päätettiin lähteä tallikaverin kanssa lopuksi vielä maastoon loppuverkat köpöttelemään. Eilinen maastohan päättyi siihen kun Vappu pukitteli niin, että meinasin kolmesti pudota kyydistä ja päädyttiin vaihtamaan ratsuja. Ei ollut enää mitään ihan pieniä pukkeja nimittäin, röhki ja piereksi vaan pukitellessaan eli sai sellaisia hullaantumiskohtauksia. Huonot fiilikset siis jäi eiliseltä. Tänään siis lähdettiin hakemaan parempaa mieltä maastolta.

Kaikki sujuikin hyvin ensimmäiset sata metriä. Kaverin kanssa siinä rupateltiin ratsastellessamme ja köpöteltiin vaan ihan puolipitkällä ohjalla, kaveri edellä ja me Vapun kanssa takaoikealla. Yhtäkkiä havahdun siihen että hevonen häviää alta; Vapun vasen takajalka upposi kokonaan lumiseen ojaan, jonka jälkeen Vappu meni ensin turvalleen ja siitä polvilleen. Minä tyhmänä kyydissä että alas pitäisi kai tulla, kädet vai jalat edellä? Aloin könyämään selästä, Vappu pyristelee itseään samaan aikaan ylös jonka seurauksena kellahdan vauhdilla maahan ja niin oltiin taas kuivalla maalla, molemmat ehjin nahoin. Oli se säikähdys kerrakseen! Siinä sitten taluteltiin että ontuuko Vappu, mutta ihan puhtaasti liikkui. Jatkettiin maastoreissu kunnialla loppuun ja tallissa kylmäsin varulta vielä Vapun jalat. Saattaa olla typy huomenna vähän jäykkä, täytyy pitää kevyt juoksutuspäivä.

Jalkojen kylmäystä ojavierailun jälkeen

Loppukevennyksenä pari kuvaa meidän unipojasta:

Miniesteitä

Näin vaarallisia esteitä hypättiin tänään! Vapulla ei juurikaan ole hypätty (irtona on kyllä hypellyt paljonkin) mutta mukavaa oli ja kuski pysyi kyydissä. Ajattelin nyt ruveta välillä aina loikkimaan Vapun kanssa mielenvirkistys- ja laukanparantamistarkoituksessa.

  

Vapun mielestä tosin näin pienten esteiden yli pääsee könyämällä eikä tarvitse edes hypätä. Hypättiin enimmäkseen ravista, koska laukka on vielä niin vaiheessa. Vaikka päästäisiin laukassa lähestymään hyvin, niin ihan esteen lähellä Vapulla menee askeleet sekaisin ja siirrytään posarille tai ristilaukalle ja loikataan siitä (ei kovin turvallisen tuntuista, voin kertoa...). Eli seuraavana jumppasarjalla harjoittelemaan!

 

Raspauspäivä

Tänään oli Vapulla hammaslääkäri. Sen verran venkslasi päätään että päätettiin rauhoittaa hoitamisen ajaksi. Suussa oli kaikki hyvin ja hampaat hyvässä jamassa, vuoden päästä katsotaan uudestaan. Vappu oli aika tumuissa, joten paijattiin sitä hullun lailla ja Heidi väsäsi hienot letitkin Vapun nuokkuessa käytävällä. Kuvassa neiti jo vähän virkeämpänä.

 

Tänään ratsastin Heidin hevosen Perlan, kun Heidi loukkasi itsensä ja Vappu keräili itseään hampilääkärin jälkeen. Ei me jaksettu oikein työskennellä kunnolla vaan päästeltiin vaan ympäri kenttää tukka putkella. Parit laukanvaihdot kokeiltiin, mutta vauhtia oli sen verran että lähinnä ristilaukalle vaihdeltiin. Kivaa oli joka tapauksessa, naantalin aurinkona (kuulemma) sekä hevonen että ratsastaja! :)

Eilen olikin superhyvät treenit illalla Vapun kanssa. Ravit sujuu nyt hienosti, Vappu liikkuu pyöreällä selällä ja jaksaa liikkua kivassa muodossa jo pitempiä pätkiä. Tähän loppuun laitan pari kuvaa eilisillalta, videolta otettuja ja tosi pimeitä mutta kuitenkin todisteaineistoa hyvistä treeneistä. Ei jää takapää talliin kun Vappu lähtee kentälle ;)

Hyvästi posari, tervetuloa laukka!

Eilen Heidi kuvaili kun ratsastelin kentällä. Vappua ei huvittanut yhtään, mutta alkuänkyröinnin jälkeen laukat alkoi taas sujumaan. Nyt lähtee laukka takaa- ja ylöspäin tosi makeasti! Ohi on ne ajat, jolloin sai pelätä että milloin ratsu reima on nurin, kun etujalat oli maahansidotut ja laukka yhtä sekalaista askellajimössöä. Hyvin Vappu nostaa peruutuksesta, paikaltaan, käynnistä tai ravista. Seuraavana vuorossa olisi karsia kaikki höpöhöpö askeleet laukan jälkeen ja siirtyä laukasta suoraan puhtaaseen raviin. Haasteita siis riittää :)

                                    "Sori vaan äiti, en ollu menossa. Paitsi jos on IHAN pakko."

 Vappu on katseluoppilaana kun Perlaa juoksutetaan

Tänään juoksutin gramaaneilla ja sama laiska meininki oli kuin eilenkin. Kun ei ole niin paljoa pakkasta niin ei vissiin huvita tehdä sitten ollenkaan. Mutta juoksutus sujuu jo tosi hyvin, kun vaan  raaskin heti alkulämmittelyjen jälkeen laittaa gramaanit suht kireälle  ja pyytää reippaasti eteen. Vappu itsekin tykkää juoksutushommista, on mukavaa kun ymmärtää mitä ihminen pyytää eikä tarvitse arvailla, ja sitten saa vielä hirrrrveesti kehuja kun osaa niin hienosti.

Nyt tämä tyttö rupeaa väsäämään koulujuttuja. Tämän viikon koulujakso jäi nyt terveyssyistä väliin eli paljon on hommia; eikun työnkansion kimppuun! Onneksi täällä yksi rehtori vahtii kuppituolistaan että tulee koulujutut tehdyiksi. Adios!