Kati ja Vappu: Estehyppelöitä part 2 + ojassa vierailu

Melkein viikko onkin ehtinyt vierähtää viime postauksesta. Tänään kuitenkin taas loikittiin. Mun ilme oli aivan järkyttävä niin yleisen hyvinvoinnin kannalta päätin säästää teidät mun ilmeiltä. Vappu loikki ihan kunnolla nyt pikkuesteiden yli eikä vaan könynnyt läpi (paitsi kerran).

Aika jännittäviltä tuntui nuo hypyt tonne selkään! En pysynyt hypyissä yhtään mukana mutta ainakaan en jäänyt Vapun suuhun roikkumaan. Noh, mehän vasta harjoitellaan!

Kentällä kaikki sujui mukavasti, Vappu hyppäsi kivasti alkulaiskottelujen jälkeen ja ravit ja laukat meni ok. Sitten päätettiin lähteä tallikaverin kanssa lopuksi vielä maastoon loppuverkat köpöttelemään. Eilinen maastohan päättyi siihen kun Vappu pukitteli niin, että meinasin kolmesti pudota kyydistä ja päädyttiin vaihtamaan ratsuja. Ei ollut enää mitään ihan pieniä pukkeja nimittäin, röhki ja piereksi vaan pukitellessaan eli sai sellaisia hullaantumiskohtauksia. Huonot fiilikset siis jäi eiliseltä. Tänään siis lähdettiin hakemaan parempaa mieltä maastolta.

Kaikki sujuikin hyvin ensimmäiset sata metriä. Kaverin kanssa siinä rupateltiin ratsastellessamme ja köpöteltiin vaan ihan puolipitkällä ohjalla, kaveri edellä ja me Vapun kanssa takaoikealla. Yhtäkkiä havahdun siihen että hevonen häviää alta; Vapun vasen takajalka upposi kokonaan lumiseen ojaan, jonka jälkeen Vappu meni ensin turvalleen ja siitä polvilleen. Minä tyhmänä kyydissä että alas pitäisi kai tulla, kädet vai jalat edellä? Aloin könyämään selästä, Vappu pyristelee itseään samaan aikaan ylös jonka seurauksena kellahdan vauhdilla maahan ja niin oltiin taas kuivalla maalla, molemmat ehjin nahoin. Oli se säikähdys kerrakseen! Siinä sitten taluteltiin että ontuuko Vappu, mutta ihan puhtaasti liikkui. Jatkettiin maastoreissu kunnialla loppuun ja tallissa kylmäsin varulta vielä Vapun jalat. Saattaa olla typy huomenna vähän jäykkä, täytyy pitää kevyt juoksutuspäivä.